ITK 2016: Flipped learning ja yhteisöllisyyden luonne
ESITYS LADATTAVISSA: Flipped learning ja yhteisöllisyyden luonne
Niin Suomessa kuin maailmalla on vallalla kaksi käänteisen oppimisen näkemystä, flipped classroom ja flipped learning. Näissä molemmissa peräänkuulutetaan yhteisöllisyydestä saatavia hyötyjä, kuten myönteisiä vaikutuksia oppilaiden keskinäisiin suhteisiin, itsetuntoon, koulumyönteisyyteen, oppimismotivaatioon sekä epäitsekkyyteen. Yhteisöllisyyden perusajatukset kuitenkin poikkeavat menetelmissä selkeästi toisistaan.
Kärjistäen flipped classroomissa on kyse yhteistoiminnallisesta oppimisesta (cooperative learning), joka käynnistyy opettajan toimesta ja on opettajan kontrollin alaista. Flipped classroomin voidaan katsoa alkaneen vuonna 2007, kun Coloradolaiset kemian opettajat Jon Bergmann ja Aron Sams ryhtyivät korvaamaan luento-opetuksensa nettivideoilla. Kyse oli lähinnä opetusteknisestä muutoksesta, jossa opettaja antoi läksyksi uuteen oppiaiheeseen tutustumisen ja luokassa hyödynnettiin sosiaalista ympäristöä opittavan asian soveltamisessa. Pian Bergmann ja Sams kuitenkin huomasivat, että opettajajohtoisesta opetuksesta luopumisella olisi saavutettavissa huomattavia etuja, eikä kyse enää ollut pelkästään luokkahuoneen käänteistämisestä. Nykyisin tieteellisessä kirjallisuudessa heidän suuntauksena tunnetaan nimeltä ”Flipped Mastery Model”. Käsitteen flipped learning, joka on saanut nimensä 2014, taustalla on isompi yhteisö, Flipped Learning Network. Useat pitävät tämän näkemyksen oppi-isänä Harvardin yliopiston fysiikan professoria Erik Mazuria ja hänen 1990-luvun alussa aloittamaansa muutostyötä opettajuudessa.
Flipped learningissä on kyse yhteisöllisestä oppimisesta (collaborative learning), jossa oppilas saa hyödyntää yhteisöä ja opettajaa väylänä omaan motivoitumiseensa. Keskeistä on opettajan roolin muuttuminen itseohjautumista tukevaksi. Flipped learningissa opettaja ei pelkästään käänteistä luokkahuoneen tapahtumia vaan myös oman pedagogisen näkemyksensä oppimisesta. Yksinkertaisuudessaan kyse on oppilaan omaehtoisen oppimisen tukemisesta sekä oppilaiden vapauttamisesta opiskelemaan omalla tasollaan. Jotta oppimista voi ylipäätänsä tapahtua, on oppilaiden oltava omalla lähikehityksen vyöhykkeellään. Opettaja vaikuttaa tuon vyöhykkeen laatuun ja voi toiminnallaan joko edistää tai estää oppilaan oppimista.
Esityksessä perustelen teoreettisesti flipped learning oppimiskulttuuria yhteisöllisyyden luonteen valossa. Teorian koonnissa on hyödynnetty suomalaisia menetelmän pioneeriopettajia niin alakoulusta, yläkoulusta kuin lukiosta. Väitän, että yhteisöllisyyden luonteen selventäminen auttaa opettajaa ymmärtämään, mitä oppimaan oppiminen on flipped learning kontekstissa sekä miten konkreettisesti itseohjautumista voi tukea. Väitöskirjatyön ohella opetan Rauman normaalikoulussa yläkoululaisia ja ohjaan opetusharjoittelijoita käänteiseen matematiikan oppimiskulttuuriin.
